5 X SYY HYMYYN

11.2.2019

Tällä hetkellä se ehdottomasti suurin ilonaihe: Mun työt alkaa tällä viikolla! Vihdoin torstaina päättyy tää vailla päämäärää sluibailu ja saan arkeen ja elämään muutenkin vähän ryhtiä. Sain jo tammikuun puolella maailman huikeimman puhelun Kelalta, että video- sekä livehaastattelun perusteella mut haluttaisiin sinne töihin. Ja siis en pysty edes kuvailemaan, kuinka superhienoamahtavaa onkaan vihdoin saada töitä opintojen päätyttä. Torstaina tää uusi sivu elämässäni lävähtää auki ja rehellisesti olen tästä aika huikean täpinöissäni!

Kevään tulo. Enää muutama hassu viikko vikaa talvikuukautta jäljellä ja sitten ollaankin jo virallisesti kevään puolella - jesjesjes! Ainakin meilläpäin lumet saa just nyt kyytiä plussakelien ja vesisateen takia, enkä mä meinaa enää millään malttaa odottaa sitä ensimmäisen ruohotupsun näkymistä lumen alta. Kyllä sitä vaan tässä vaiheessa alkaa jo talvi tympiä toden teolla ja kevät tuntuu ajatuksena mielettömän suloiselta. Tässä tosin saa hetken vielä taistella henkensä (ja kuivien sukkien) puolesta, kun luonto koittaa taas tappaa peilijäisine katuineen. Onnea tosin on nastakengät, niin ainakaan lenkkeillessä ei pitäisi olla lippojen vetämisen vaaraa - vaikkakin olen onnistunut niilläkin joskus kaatumaan, kun toisen jalan kengän nauhojen lenkki jäi kiinni toisen kengän väkäseen.. :-D


Siivousinspiksen löytyminen. Muhun on iskenyt joku erittäin tervetullut vimma hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon ja aloitinkin tän operaation jo viime viikolla olkkarin lipaston laatikoilla. Tänä aamuna tsekkailin vuorostani vaatekaappia vähän sillä silmällä, että mitkä kuteet sieltä joutaisi jo kierrätykseen ja mitkä voisi laittaa suosiolla myyntiin. En oikeasti ymmärrä, miksi on niin vaikeaa heittää tuhannen kulahtaneita toppeja kierrätyskassiin taikka myydä niitä hyväkuntoisia vaatteita, joita ei ole aikoihin enää käyttänyt. Ehkä nyt on viimein tullut aika tehdä tän asian kanssa iso muutos.

Ahkeran venyttelyn tuottamat tulokset. Olin pienenä ihan supernotkea ja kouluterkkarikin aina sanoi mulle, että mene ihmeessä harrastamaan jotakin tuon taidon puitteissa. Melkoisen korvessa vietetty lapsuus ei kuitenkaan tehnyt tätä kovin helpoksi ja iän myötä notkeus hävisi. Tän vuoden alussa löysin kuitenkin joogan ja tätä nykyä parasta ikinä on mun aamuinen ikioma joogahetki. Venyttelystä muutenkin on tullut mulle tosi tärkeää ja huomaan omasta vireystilastakin heti, jos kroppaa jumittaa. Jo pienikin hetki jäsenten oikomisen parissa tekee niin hyvän fiiliksen. Huikeinta kuitenkin on ollut huomata, että enää en ole läheskään yhtä jäykkä kuin näkkileipä, vaan pää lähenee polvea joka päivä enemmän takareisiä ja pohkeita venyttäessä. Ehkä vähän hassu ilonaihe, mutta musta on supersiistiä huomata tällaista kehitystä itsessä!

SWEATER FOREVER 21 / JEANS BIKBOK / BELT FOREVER 21 / SHOES ANDIAMO 

Ajatus siitä, että mulla on kohta mahis ostaa uusi tietokone. Tän nykyisen läppärini kanssa menee hermot vähintään päivittäin, kun tää kaatuilee vähän väliä eikä enää toimi ilman latausjohtoa (ei ole itseasiassa toiminut aikoihin). Pakko myöntää, että opparin teko tällä oli hitusen tuskaista, kun abauttiarallaa jokaisen virkkeen jälkeen piti ehtiä klikkaamaan Tallenna-nappulaa, ettei tuotettu teksti vain kadonnut. Sekin tietty oli välillä tälle liikaa ja koko Word lakkasi toimimasta moisen toiminnan johdosta. Toki huollolla tän voisi koittaa pelastaa, mutta palvelusikää on takana kuitenkin jo reilut 5 vuotta, että tiedä sitten kumpi on ensinnäkin järkevämpää taikka taloudellisempaa. Aina olisi ihanaa koittaa mieluummin korjata vanha kuin hankkia uusi, mutta musta tuntuu siltä, että tää on parhaan päivänsä nähnyt jo hyvän aikaa sitten. Tilipäiviä siis odotellessa!

Ihanaa ja hymyjen täyteistä uutta viikkoa ♥

DIY: SYMPPIKSET KESTOPUHDISTUSLAPUT

6.2.2019

En ole aikoihin ollut näin fiiliksissä mistään DIY-projektista, mutta nää kestopuhdistuslaput sai mut suorastaan hykertelemään innosta. Toisen ekoiluun höpsähtäneen kaverini kanssa tuli itseasiassa jo viime vuoden puolella puheeksi, että kestolappuja meikin ja kasvojen puhdistukseen voi tehdä myös itse. Myönnän, että ajatus kuulosti aluksi tosi kummalliselta, mutta nähtyäni kuvia näistä supersymppiksistä puhdistuslapuista, sulin heti. Näitä oli aivan pakko kokeilla tehdä itse!


Tein ekan satsin kestopuhdistuslappuja joululahjapakettiin (nää on tosi ihana lahjaidea ekojuttuja arvostavalle!!) ja omaksuin näiden virkkauksen salat loppupeleissä onneksi aika nopeasti. Ensimmäiset testilaput oli rehellisesti sanottuna aikamoisia vänkyröitä, kun en osannut kunnolla hahmottaa silmukoiden pituuksia oikein, enkä osannut myöskään lukea ohjetta (mikä siinä on, kun pitää aina yrittää ensin itse ja sitten vasta voimasanojen ja virkkuukoukkujen lentäessä lukee ne ohjeet huolella läpi :-D). Pian kuitenkin homma alkoi luistaa ja näiden tekemisestä tuli jopa rentouttavaa. Tykkään ihan sairaasti tällaisista pienistä projekteista, jotka valmistuu helposti ja nopeasti, sillä mun mielenkiinto harvoin riittää suuriin projekteihin - ellei tiedossa ole jotain tositosi kivaa. Hyvän ohjeen näihin lappuihin ohjekuvineen kaikkineen löysin Meillä kotona-sivustolta ja tää kannattaakin ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Lankana toimii ihan mainiosti Novitan puuvilla-bambulanka (bambulanka olisi varmasti vielä parempi, mutta sitä on tosi vaikea löytää), joka on ihanan pehmoista ja tuntuu iholla aika höpöltä.


Musta henkilökohtaisesti on tosi ihanaa löytää arkeen tapoja, joilla voi vähentää ympäristön kuormittumista edes sen pienen himpun verran. Nää kestopuhdistuslaput on vielä ihan mielettömän suloinen tapa tehdä ekologisempia valintoja. Sitä unohtamatta, että näiden käyttö on oikeasti tosi miellyttävää. Mä ihan yllätyin siitä, kuinka ihanan pehmoiselta ja hellävaraiselta nää tuntuu iholla. Puhdistuskaan ei ole ollenkaan hankalaa, sillä heti käytön jälkeen käsitiskiaineella pestynä kaikki meikinjämät lähti lapuista pois. Tän Novitan puuvilla-bambulangan pystyy vielä pesemään pesukoneessa 60 asteessa, joten ne voi välillä heittää (pesupussissa) lakana- ja pyyhepyykin sekaan. Tietty jos on oikein viisas, niin puhdistuslappuja voi tehdä suoraan vaikkapa mustasta langasta, jolloin mahdolliset ripsari- ja huulipunatahrat ei näy niin hyvin. Taidan jonkinlaisen satsin tehdä mustana (tai huulipunia varten punaisena) itsekin, sen verran helposti ja mukavasti nää lappuset syntyy!


Oletko ennen kuullut kestopuhdistuslapuista? Innostuitko yhtä paljon kuin minäkin? 

HELMIKUUN BULLET JOURNAL

2.2.2019

Helmikuu ja pinkki sydänteema vaan kuuluu yhteen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tällä kaavalla menin viime vuonnakin, mutta tänä vuonna on pikkuisen erilaiset (ja ehkä spessummatkin) kuviot. Sydänilmapallojen sijaan piirtelin tällä kertaa pikkuruisia sydämin köynnöksiin ja pidin väriteeman pinkin, mustan ja valkoisen combona. Simppeliä, mutta silti aika nättiä.


Tän vuoden tammikuun bujosivuilla testattu monthly log-sivu viime vuotta yksinkertaistetummalla tulo ja meno-seurannalla oli aika onnistunut, joten päätin tehdä tällekin kuulle samanlaisen login. Mulle oikeastaan riittää vallan mainiosti, että kuukaudelle on ylhäällä vain kaikki tärkeät tehtävät, muutama kiva motivaation ylläpitävä tavoite, sekä budjettiosio kuun menoille ja tuloille. Enempää en oikeastaan edes tällä hetkellä tarvitse. Monthly login viereiseltä sivulta löytyy kanssa viime kuussa ekaa kertaa ikinä laatimani habit tracker, joka osoittautui ihan yhdeksi lempparijutuikseni. Musta oli tosi huippua seurata, että minä päivinä treenasin, milloin muistin venytellä ja milloin siivosin kodin. Lisäksi tää motivoi tähtäämään siihen, että mahdollisimman usein saisi väritettyä ruutuja ja olikin aika siistiä esimerkiksi treenin päätteeksi laittaa ylös päivän saavutus. Tälle kuulle vähän varioin viimekertaista trackeria ja just nyt tää on aika mainio omiin tarpeisiini.


Innostuttuani habit trackerista ja sen täytöstä (lähes) joka ilta, tuli siinä samalla väritettyä mood trackerinkin kohtia ahkerasti. Tää oli viime vuonna vähän haaste mulle, sillä en yksinkertaisesti muistanut avata bujoani joka ilta vain sen yhden pienen präntin värittämistä varten. Habit trackerin myötä jokailtaisesta bujohetkestä tuli kuitenkin sellainen oma, mukava juttu ja samalla tulee merkattua päivän fiiliskin ylös. Tälle kuukaudelle tein tänkin seurannan sydämen muodossa ja tästä tuli itseasiassa aika superkiva! Mood tracker-sivu onkin ehdottomasti suosikkisivuni helmikuun bujosivuista.


Tän kuun viikkosivut jatkuu samalla pinkki-valko-mustalla sydänteemalla vähän erilaisine asetteluineen. Tänä vuonna olenkin kovasti koittanut panostaa siihen, että jokainen viikkosivu olisi edes hieman erilainen - se antaa bujolle niin paljon mukavamman ilmeen. Viime vuonna taisin tehdä kaikki viikkosivut kuukausittain samalla kaavalla ja se oli loppupeleissä tosi tylsä tapa. Pienellä panostuksella kuukauden sivuista saa paljon mielenkiintoisemman kokonaisuuden, kun tekee jokaisen viikon sivut edes pikkuisen eri tavalla. Pieni vaiva, mutta lopputuloksessa on niin suuri ero!


Löytyykö tänne blogini puolelle eksyneistä montakin bujoiluun hurahtanutta?

SELLAINEN KOIRA KUIN OMISTAJA

27.1.2019

Tai sellainen omistaja kuin koira. Tää on varmaan niitä ikuisuuskysymyksiä, kuten kumpi tuli ensin: muna vai kana. Tuleeko koirasta omistajansa kaltainen vai mukautuuko omistaja koiraansa, vai onko kyseessä kuitenkin jokin elämää suurempi voima, että oikea koira löytyy oikealle omistajalle. Tiedä sitten.

Meissä ainakin on Nemon kanssa niin hämmentävän paljon samoja piirteitä, että välillä ihan naurattaa. Eikä niinä hetkinä, kun asian taas hiffaa, pysty muuta kuin toteamaan, että me ollaan ihan tarkoitettu toisillemme. Ehkä just sen takia oman koiran valinta pentueesta silloin 4,5 vuotta sitten oli niin selvä juttu.


Me Nemon kanssa molemmat rakastetaan rutiineja, varsinkin yhteisiä aamurituaalejamme. Me lähdetään joka aamu heti herättyäni lenkille ja Nemo tietää juosta ovelle jo vain hivuttautuessanikin sängyn reunaa kohti. Lenkin jälkeen Nemo menee hetkeksi lepäilemään ja itse hoidan aamupesut ja safkailut pois alta. Kuitenkin kahvikupin kolahtaessa tuo pikkutyyppi menee salamana valppaaksi ja kävellessäni toisessa kädessä aamukahvimuki ja toisessa nappulakulho, hyökkää Nemo eteisestä olkkariin. Me vietetään joka aamu pieni leikkihetki samalla, kun hörpin kahviani (yleensä vielä aina sillä samalla pallolla) ja leikin päätteeksi Nemo syö itsekin. Tämä. Joka aamu. Mutta me molemmat nautitaan tästä yhteisestä ajasta tosi paljon, eikä aamu lähde kunnolla käyntiin ilman tätä omaa juttuamme.


Toinen yhteinen piirre meissä on tietynlainen herkkyys ja ehkä vähän myös äkkipikaisuus. Me otetaan hiukan liian helposti asioita itseemme ja sitten loukkaantuneina kiihdytään nollasta sataan alle sekunnissa. Tätä kompensoi hyvin kuitenkin se, että me ei jakseta olla kauaa vihaisia, vaan lepytään myös varsin nopeasti. Tai mä ainakin kamalan nopeasti unohdan, että mistä olinkaan vihainen. :-D (orastavat muistisairaudet tulilla)

Me rakastetaan hellyyttä ja huomiota rakkailta tyypeiltä ja haliminen oman murun kanssa onkin parasta ikinä. Ihaimmat hetket varmasti meidän molempien mielestä koostuu siitä, kun makoillaan  avomieheni kanssa sängyllä ja Nemo köllöttelee selällään meidän välissä. Pieni poika on muuten maailman onnellisimman näköinen, kun saa rapsutuksia ja pusuja vuoronperään (ja välillä samaan aikaan) meiltä molemmilta. Mutta mitä sitä kieltämään - hellyydenosoitukset on ihania.


Väsymys ja nälkä on asioita, jotka koettelee sekä meidän että lähistöllä olevien hermoja. Nälkä- ja väsykiukku on arjessamme toisinaan vahvasti läsnä ja tällöin tulee valitettavasti oltua välillä vähän töykeä. Varsinkin väsyneenä mä saatan tiuskia turhista ja Nemo murahtaa, jos joku kehtaakin käskeä häntä siirtymään paikasta A paikkaan B hänen ollessa kovin uupuneena ekassa pisteessä nukkumassa. Mulle se ei kuitenkaan uskalla ryttyillä, mutta isi on tainnut saada kerran jos toisenkin ärähdyksiä osakseen, että älä nyt hitsivie viitsi häiritä. Onneksi me ollaan molemmat kuitenkin suht leppoisia  tapauksia silloin, kun nää kaksi tarvetta on hyvin tyydytetty.


Nemo ja minä ollaan sellaisia hölmöja hassuttelijoita. Ei elämää jaksa ottaa liian vakavasti ja välillä on kiva laittaa vain aivot narikkaan ja pelleillä vailla järjen hiventäkään - ne kestää jotka kestää katsella meidän touhuja naamapalmuamatta. Me ollaan kuitenkin molemmat aitoja, eikä jakseta leikkiä hienosti käyttäytyviä aikuisia ihmisiä tai koiria, jos siltä ei tunnu just sillä hetkellä. Seuraava mietelause onkin yksi niistä, joka on kaikessa ihanuudessaan täysin totta:

"Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin." -Samuel Butler


Onko sussa ja sun lemmikissä paljon yhteisiä piirteitä?
Sisällön tarjoaa Blogger.