Mikä pitää mut menossa?

10.2.2017

► Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on se juttu, jonka rempallaan olon huomaa heti ensimmäisenä. Arjen ollessa kiireistä tulee toisinaan safkattua turhan yksitoikkoisesti päiväkausia putkeen ja ajatusmaailma kulkee maailman typerimmällä "Kunhan nyt vain syön jotakin"-periaatteella. Tämä iskee vasten kasvoja lähestulkoon saman tien väsymyksenä ja aikaansaamattomuutena. Varsinkin näin talvella olen tosissani koittanut ehtiä panostamaan ruokapuoleen ja aika kiitettävällä tavalla olen siinä onnistunutkin, vaikka toki aina tuntuu silti löytyvän himpun verran parantamisen varaa.

► Nemo, tuo pieni elämäni valo. Eräänä aamu tässä viikolla Nemon kanssa aamuleikkihetkeä pitäessä ja toisen hupsutellessa niin hillittömällä tavalla, että repesin nauramaan ääneen kauheasta väsystä huolimatta tajusin, kuinka paljon iloa ja rakkautta se hännänheiluttaja onkaan elämääni tuonut. Vaikka toisinaan onkin maailman mälsintä nousta puoli kuudelta ylös ja lähteä tuonne pimeään pakkaseen tallustelemaan, en silti vaihtaisi sekuntiakaan pois koirallisesta elämästä. Kammottaa ajatellakin, miten tyhjää, sisällötöntä ja hiljaista elämä kotona olisi ilman Nemoa. (Haha, aivan kuin tuo pieni hupsu olisi tajunnut mun ajattelevan siitä kauniisti, sillä se juuri tuli seisomaan tuoliani vasten ja katseli pää kallellaan, että otapas jo syliin siitä.)


Liikunta. Vähän edelliseen palatakseni, niin Nemon kotiintulon myötä silloin melkein kaksi ja puoli vuotta sitten lenkkeilystä tuli iso osa elämääni. Joka päivä lähdetään vähintään kolmesti tutkimaan maailmaa yhdessä, ja tästä rutiinista onkin tullut tosi tärkeä osa päiviäni. Itseasiassa pakko sanoa, että aamut eivät yksinkertaisesti enää lähde käyntiin ilman aamulenkkiä. Olo on ihan hölmistynyt ja uninen pitkälle iltapäivään, jos vaikka vanhempien luona vieraillessa isäni käyttää koiran aamukävelyllä. Mistään ei tule mitään eikä mitään saa aikaiseksi, jos ei pääse käymään pihalla nostattamassa sykettä edes pikkuisen. Myöskin päivälenkki on hyvä paussi ja virtapiikin tuottaja vaikkapa tenttikirjojen lukemisen ohessa, minkä jälkeen teksti uppoaa kaaliin taas aavistuksen verran paremmin. Lihaskunnon treenaamiselle en ole aivan niin perso, mutta koskaan treenin jälkeen ei ole kyllä kehno olo, vaan se voittajafiilis itsensä ylittäessä on mahtava.

► Venyttely on mulle jotenkin tosi kaksipiippuinen juttu - se tekee niiiiin hyvää, mutta silti toisinaan on käsittämättömän vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kaatua hetkeksi lattialle avaamaan jumiutuneita lihaksia. Koulussa sekä vielä kotonakin etähommien takia tietokoneen ääressä tulee vietettyä liian paljon aikaa, ja sehän ei tee niskoilleni eikä selälle ylipäänsä yhtään hyvää. Pitäisi varmaankin ottaa päivittäiseksi tavaksi vaikka heti aamulle jokin pieni venyttelytuokio, jotta tästä saisi sujuvamman rutiinin. Varsinkin Blogilateksella on tosi paljon hyviä videoita treenaamisen lisäksi venyttelyynkin ja tämä (klikkaa tästä!) on ehdoton lempparini.


► Siisti koti, hyvä mieli. Kodin ollessa kaaoksen partaalla on täällä tosi vaikea keskittyä mihinkään, kun ajatukset hapuilee lattialla pyörivissä pölypalloissa ja tiskipöydällä vallitsevassa epäjärjestyksessä. Yleensä tapanani onkin vaikka vain pikasiistiä paikat ennen koulutehtävien pariin uppoutumista, jotta keskittymiskyky pysyisi paremmin ruodussa. Aikaa ollessa enemmän onkin parasta apinanraivolla siivota koko kämppä, ja urakan jälkeen tuntea kaikki se puhtaus ympärillä ja hyvällä omallatunnolla vain olla, kun tietää saaneensa paljon aikaiseksi.

► Luonto. Olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla ja ehkä tästä syystä luonnossa hengailu on yksi niistä asioista, joka saa koko olemukseni rauhoittumaan. On jotakin maailman ihaninta karata niin kauas kuin vain ikinä pääsee kaikesta kaupunkielämän tuottamasta melusta ja kuunnella täydellistä hiljaisuutta, jonka rikkoo korkeintaan raakkuva varis taikka oksalla tepasteleva kurre. Kun voi vaan nollata mielensä täysin. Vaikka kaupungissa asumisessa onkin omat mukavuutensa ja vaikka kotini ei ydinkeskustassa sijaitsekaan, en voisi silti kuvitella asuvani lopun ikääni citykissana. Sellainen kultainen keskitie tulevaisuuden kotia ajatellen olisi täydellistä - ympärillä oma rauha ja vähäsen luontoa, mutta matkaa mukavuuksien äärelle ei kuitenkaan olisi ihan ylettömän paljoa.


► Tällä hetkellä paljon tsemppiä arkeen on antanut parina viime päivänä taivaalla pitkästä aikaa näkynyt aurinko ja miten se on saanut linnut laulamaan. Huumorintajuni talven kanssa alkaa olla melko finaalissa, enkä millään tahtoisi enää venailla kevättä ja kesää. Onkin suunnaton onni ja autuus, että kolmen viikon päästä ollaan jo maaliskuun puolella, sillä siitähän kevät periaatteessa alkaa jos kuukausista katsotaan. 

8 kommenttia

  1. Toi siisti koti kohta pitää kyllä niin paikkaansa!♥ :')

    http://jeannays.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Eivätkö olekin, äiti yllätti niillä yksi päivä :'-)

      Poista
  3. Aivan ihana ja seesteinen postaus. Sun blogista tulee tosi rauhallinen olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superihanaa kuulla, että blogini välittää rauhallisia viboja ja saa hyvän olon aikaiseksi! :)

      Poista
  4. Ei vitsit törmäsin ekaa kertaa sun blogiin! Vaikka olenkin enemmän muotiblogien ystävä niin tää iski muhun kovaa. Uusi lukija täällä <3 AIvan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vedit kyllä tämän likan aika sanattomaksi tällä kommentilla - kiitoskiitosKIITOS näin ihanista sanoista! :') ♥

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.