Elämä on tässä ja nyt

8.6.2017

Jokainen varmasti tietää sen kutkuttavan tunteen, kun tulevaisuudessa häämöttää joku superjännä asia - koulujen loppuminen, ulkomaanmatka tai jokin tapahtuma. Viikot kuluu laskiessa päiviä ja toivoessa, että pääsisipä jo kokemaan sen huippuhetken. Itse olen kanssa ollut oikeastaan aina sellainen odottelijatyyppi ja tulevaisuuden haaveissa elelijä, mutta jos jotain ikävuosien lisääntymisen myötä olen tajunnut niin sen, että elämä todella on just nyt tässä hetkessä. Toki jonkin ihanan asian odottelu tuo mukavaa pientä jännitystä elämään, mutta silti ei pitäisi unohtaa kokonaan nykyhetkeä ja siitä nauttimista.


Jos päivät kuluu alati odotellessa jotakin tiettyä ajankohtaa ja tämän jälkeen venatessa seuraavaa samanlaista, jää se kaikki muu aika näiden etappien välissä helposti heitteille. Tällaisina hetkinä on hyvä turvautua vaikkapa pieniin mielikuvaharjoituksiin. Laittaa silmät kiinni, hengittää syvään ja käyttää aisteja. Miltä just nyt tuntuu? Mitä tuoksuja kantautuu nenään? Mitä ääniä kuuluu? Maistuuko suussa vielä äsken hörpätty kahvitilkka? Silmät avatessa voi katsella ympärilleen ja todeta, että jep, tässä sitä todellakin ollaan. Välillä on enemmän kuin paikallaan tällä tavoin palata ajatuksistaan takaisin todellisuuteen ja huomata, että myös tässä hetkessä on itseasiassa aika kiva olla.


Olen aina ollut todella epäspontaani ihminen, mutta vuosien vieriessä olen oppinut päästämään siitä irti. Vaikka edelleen tykkään suunnitelmallisuudesta ja pitää kiinni päivälleni laatimista aikomuksista, on silti hienoa huomata osaavansa myös heittäytyä hetkeen. Olin eilen iltapäivällä siskoni kanssa pienellä piknikillä ja napsimassa siinä sivussa kesäisiä kuvia, ja kotiin palatessa illan visio oli tsekata kuvat läpi ja muokata ne. Meille oli kuitenkin saapunut yllärinä pari kaveria kylään kahvittelemaan poikaystäväni kanssa ja joku siinä heitti ilmoille ehdotuksen, että lähdetään käymään satamassa. Mulla oli kyllä tarkasti laaditut pläänit illalle, mutta ulkona oli ihan sairaan kiva keli, joten miksipäs ei. Kyllä ne kuvat odottaa sen aikaa, kun käy ensin vähän elämässä elämää ja nauttimassa kauniista ilta-auringosta järvimaisemissa. Ja nimenomaan hankkiutumassa siihen pieneen spesiaaliin hetkeen, missä on hyvä olla.


Vaikka ensi kuussa häämöttäisikin koko vuoden ajan odotetut festarit ja kutku päästä jo sinne olisi kova, ei siltikään pidä unohtaa mitä kaikkea muuta voi tehdä myös tässä välissä. Kuten ei sitäkään, että festien lisäksi ne tehdyt snadit mutta kivat asiat ovat niitä juttuja, joita muistella pimenevinä syysiltoina. Lähteä extemporena uimaan ja tuntea viileä järvivesi iholla. Virittää riippumatto pihalle ja vain loikoilla siinä kuunnellen lintujen laulua. Suunnata kauppaan ostamaan jädeä ja syödä sitä suoraan purkista. Tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä just nyt ja vaan siksi koska voi.

10 kommenttia

  1. Ihana teksti♡ Ite oon just tollanen, että odottelen sitä suurta tapahtumaa ja ennen sitä elämä jää aika lailla elämättä. Pitäisi vain oppia elämään hetkessä!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Arvelinkin, että meitä odottelijoita on useampia, ja varsinkin nyt kesäaikaan monella on varmasti hienoja suunnitelmia tuleville kuukausille. Itsekin olin eilen ihan pähkinöinä reilun kuukauden päässä olevasta tapahtumasta ja oli pakko muistutella hetki itselle, että tässä välissäkin voi olla elämääkin :-D Ajattelin, että ehkä on ihan paikallaan muistuttaa myös muita tästä, jotta jokainen saa kesästä niin paljon irti kuin vain mahdollista :)

      Poista
  2. Aivan ihana teksti! Näitä samoja juttuja mä oon pohtinut viimeisen vuoden ajan, koska oon ite aina ollut niin suunnitelmallinen ihminen. Täytyis vaan oppia nauttimaan joka hetkestä vaikka kuinka odottais joku jännä juttu tulevaisuudessa, niin kui sä sanoit. Ah niin nautin tän lukemisesta, kiitos muistutuksesta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon näistä sanoista ♥ Ihana kuulla, että nautit tekstistä ja että se toimi samalla pienenä muistutuksena asiasta :) Vanhoista pinttyneistä tavoista on tosi vaikea päästä eroon, mutta uskon kyllä hetkessä elämisen taidon olevan opittavissa. Sitä vaan täytyy jaksaa muistaa aina välillä pysähtyä paikoilleen :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja hyvää pohdintaa! Hetkessä elämisen taito on tosi tärkeä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Kyseinen taito on tosi tärkeä munkin mielestä elämänlaadun kannalta :)

      Poista
  4. Mä oon kans vasta hiljattain alkanut tajuaan samaisen asian. Monet varmastikin hienot hetket on menny multa sivusuun sen takia, kun oon pitäytyny liikaa semmosissakin suunnitelmissa, jotka olis voinut siirtää, sillä kyseiset suunnitelmat on saattanu olla sitä luokkaa, että oon luvannu itelleni vaan röhnöttää koko illan sohvalla ja kattoo kaikki Harry Potterit putkeen tms. :D Jotenkin aina kesäsin musta onneks muuttuu menevämpi ja spontaanimpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi on niin samaistuttava :D Myönnän kanssa itse joskus aiemmin sortuneeni moiseen, että olen esimerkiksi mieluummin jäänyt kotiin kuin lähtenyt vastailmaantuneen kutsun saattelemana käymään jossakin ulkona. Hyvä, että kesä inspiroi sua olemaan spontaanimpi! Jospa siitä osaisi ottaa myös pysyvän tavan :)

      Poista
  5. Todella hyvä teksti! Sai oikein miettimään millainen itse on tollasissa tilanteissa ja hauska kyllä huomata, että olen niitä jotka ei malta odottaa edes seuraavaa vapaapäivää tai jotain reissua. Olen kuitenkin sitten siihen samaan hetkessä eläjä, joka pysähtyy välillä katsomaan ympärilleen ja nauttimaan siitä mitä on just nyt. :D

    http://palakakkuakiitos.blogspot.fi/
    http://petrajanica.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Tosi kiva kuulla, että teksti laittoi miettimään asioita eri kanteilta! Susta löytyy ilmeisesti erittäin sopivasti sellaista haaveilijaluonnetta mutta myös kykyä heittäytyä :)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.