Oman ajan tärkeys

27.6.2017

Vaikka olenkin varsin seurallinen ihminen, mulle on silti supertärkeää saada myös ihka omaa aikaa sopivassa balanssissa sosiaalisuuksiin nähden. Tämän asian suhteen pieni introvertti nostaakin sisälläni päätään aina tasaisin väliajoin muistuttaen olemassaolostaan. Kavereiden kanssa hengailu, sukulointi ynnä muu ovat enemmän kuin mieluista puuhaa ja vaikka kuinka nauttisinkin tästä, kaipaan jälkikäteen yleensä täysin omissa oloissa olemista hetken aikaa. Kun voi vain olla ihan hiljaa, ajatella ja hengähtää hetken. Tehdä juuri niitä asioita, jotka itsestä tuntuu hyvältä sillä hetkellä. 


Ekan kesälomani aikoihin myötä olen tajunnut, kuinka täydellistä onkaan aloittaa (arki)aamunsa sillä, että voi olla täysin ominensa. Poikaystävä on lähtenyt aamulla töihin ja jäljellä kotona on vain minä ja Nemo. Saa heräillä omaan tahtiin ja makoilla sängyssä vaikka poikittain häiritsemättä ketään, eikä tarvitse tuntea syyllistäviä katseita niskassaan satunnaisesta laiskottelusta. Ja silloin kuin siltä tuntuu (tai kun koirasta alkaa tuntua siltä, että nyt on PAKKO päästä ulos) voi valua hissukseen sängystä alas, heittää lenkkikamat niskaan ja lähteä ulos. Harvoin lenkilläkään kuuntelen musiikkia tai vaikka soittaisin jollekulle, vaan tykkään viettää ulkoiluhetket täydellisen hiljaisuuden vallassa ja antaa ajatusten kulkea päässä omalla painollaan. 


Olen joskus pohtinut, että olenko jotenkin viallinen tai epäsosiaalinen ihminen nauttiessani näin paljon yksinolosta. Ehkäpä jonkun mielestä, mutta mulle ne oman pienet hetket on paras tapa ladata akkuja. Mikään ei rentouta sen paremmin, kuin pieni tovi omissa oloissa lehtiä tai kirjoja lukiessa. Eikä välillä tarvita edes mitään tekemistäkään, vaan aika kuluu ihan hyvin pelästään ollessakin. Tai vaihtoehtoisesti voi hyvillä mielin olla oma umpihölmö itsensä - mitä ei ehkä aivan kaikkien seurassa viitsi olla - vetäen vaikka ympäri kämppää kunnon dancemoovien säestämänä, ja ainoa meininkejä pää kenossa katseleva on koira. Eikä sekään edes sano siihen mitään, vaan luultavasti hetken ihmettelyn jälkeen tyytyy menemään päikkäreille. 


Vaikka muiden ihmisten seura onkin tosi jees, on silti ihanaa saada välillä järkättyä myös omaa aikaa. Koska ihan tosi, let's face it - onhan nyt oma seura aika parasta.

Oletko sä enemmän koko ajan menossa-tyyppi, vai vaaditko kanssa aika ajoin omia hetkiä jaksaaksesi?

4 kommenttia

  1. Voin samaistua koko tekstiin! Itsekin kaipaan niitä yksinäisiä hetkiä sen jälkeen, kun on ollut sosiaalinen pitkään. En myöskään kuuntele musiikkia lenkillä, koska siellä on paljon kivempi ajatella omia ajatuksiaan kaikessa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sulla on samanlaisia ajatuksia! :)

      Poista
  2. Oon sellainen ihminen, joka tykkää mennä, mutta vastapainosesti nautin myös yksin olemisesta. Mikään ei oo mun mielestä ihanampaa kuin se, että porukat lähtee viikoksi kesälomalla jonnekin ja mä saan talon kokonaan itelleni viikoksi! :D Saan syödä sellaista ruokaa kun haluan, kuunnella sellaista musiikkia kuin haluan ja muutenkin olla oman itseni herra niin sanotusti :D Tosi hyvä postaus! :)

    http://sofiaidaannneli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienoa, että osaat ottaa kaiken irti molemmista ääripäistä! Mun mielestä on tärkeää sosiaalisesta elämästä nauttimisen lisäksi pystyä myös pitämään yksinolosta. Aina kun ei ole mahdollista olla jonkun seurassa niin on hyvä, ettei yksinolo ahdista. Toisinaan juuri kuvaamallasi tavalla on aivan supermahtavaa saada tehdä juuri sitä mitä haluaa ja olla miten päin haluaa :-D Se on parasta!

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.