MITEN PITÄÄ TYÖ JA VAPAA-AIKA ERILLÄÄN & HUHTIKUUN BUJO

31.3.2018

Jokainen, joka joutuu ottamaan työ- tai kouluasiat mukaan kotiinkin, tietää varmasti kuinka vaikeaa on erotella työt ja oma aika. On aivan äärimmäisen haastavaa lopettaa hommat sen jälkeen, kun niille ei ole enää mitään annettavaa ja siirtyä puhtaasti vapaa-ajalle. Ne keskeneräiseksi jääneet jutut kummittelee päässä yllättävän helposti, vaikka niitä ei olisi toivoakaan saada valmiiksi heti. Kyse tässä ei ole suinkaan omasta aikaansaamattomuudesta ja siitä johtuvasta morkkiksesta, sillä esimerkiksi kukaan hullu ei kirjoita 15 sivun (arvioitavaa) tutkielmaa taikka opinnäytetyösuunnitelmaa yhdeltä istumalta. Tai jos joku tähän pystyy, saa multa kaiken rispektin mitä löytyy. Siltikin vaikka moisia hommia tekisi kerralla kuinka ahkerasti, jää ne väkisinkin kesken ja ainakin mua se risoo välillä ihan mielettömän paljon. Mä en yksinkertaisesti vaan osaa olla märehtimättä keskeneräisiä asioita. Hetken aikaa monta sivua kirjoitettua tulee kyllä loistofiilis, että jes hyvä minä, mutta pian se vaihtuu vielä tekemättömien asioiden ajatteluksi. Järjellä mietittynä voi vain todeta, että kuinka typerää, mutta sanopa se alitajunnalle.


Jatkuva ajattelu uuvuttaa ihan järjettömän paljon. Mä ainakin huomaan itsestäni sen, että olen aina ihan loppu vain sen takia, että aivot käy ylikierroksilla koko ajan. Välillä tän stressin takia olen tehnyt harjoitustöitä unissakin ja vastikään analysoin yksi yö Fiskarsin kurssikehitystä muiden unien ohella. Miksi oi miksi. Mulla tilanne tosin helpottaa jo neljän (!!!) viikon päästä, kun luennot tän koulun osalta on finito, mutta entä jatkossa - miten erottaa työ ja vapaa-aika? Tiedän kuitenkin sen, että aion vielä opiskella maisteriksi, ja tätä varten oman ajatusmaailman ja ajankäytön muuttaminen tulee todella tarpeeseen. Mutta miten?


Hyvähän toki mun on sanoa, kun en ole vielä päässyt itse kiinni näihin täydellisiin metodeihini, mutta ajatuksen tasolla visio täydellisesti hallinnassa olevasta ajankäytöstä on kyllä kaunis. Otinkin ensi kuukaudelle tavoitteeksi pitää kiinni tästä luomastani suunnitelmasta, koska kuten vanha sanontakin sanoo, niin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mä olen käyttänyt hyvän tovin huhtikuun bujosivujen suunnitteluun ja lopputulemasta tuli kivan selkeä. Perusajatus toimi samalla tavalla kuin maaliskuun bullet journal, mutta tälle kuulle lisäsin pientä extraa. Suinkaan joka päivä luentoja ei ole ja esimerkiksi pari seuraavaa viikkoa on onneksi aika iisejä, sillä tentit ja tutkielmien sekä harkkatöiden deadlinet on loppukuusta. Just tästä syystä nyt onkin äärimmäisen tärkeää saada nää kaksi viikkoa kulkemaan just eikä melkein tehokkaasti. Mutta ei kuitenkaan siten, että poltan itseni loppuun, vaan että homma pysyisi järkevänä ja hyvässä balanssissa levon kanssa.


Mulla on esimerkiksi viikolla 15 vain yksi vaivainen luento ja yksi tentti. "Vapaa-aikaa" poissa kampukselta on siis riittämiin, mutta tällöin täytyisi lukea tentteihin, viimeistellä vikat palautettavat rapsut, pitää koti kunnossa, huolehtia Nemosta, tehdä mahdollisesti vähän duunia (jos tuuri käy ja sitä olisi), postailla, ehkä treenatakin vähän ja ennenkaikkea levätä. Mä laitoin tällä kertaa bujooni tietyille päiville tietyt ajat ylös, jolloin keskityn kouluhommiin. Esimerkiksi maanantaina ja perjantaina ysistä kolmeen oleva aika on pyhitetty koululle. Tässä välissä tulee varmaan käytyä happihyppelyllä Nemon kanssa ja lounastettua, mutta periaate on aika selvä. Noin kuudessa tunnissa on kuitenkin hyvin aikaa lukea ja tehdä muita keskeneräisiä juttuja, ja tää tuntimäärä on oikeastaan mulle varmaan aika maksimi täysillä ajatteluun. Ja loppupäivä on sitten VAPAATA. Yritän todella jättää ne hommat aamuun ja keskittyä täysillä itseeni (ainakin osan ajasta), jotta pää pysyy kasassa. Tää tyyli, joka mulla nyt on ollut, että teen pitkin päivää näitä juttuja, ei todellakaan toimi. Niitä tunnin-parin pausseja ei vaan osaa ottaa rennosti, kun päässä pyörii koko ajan se taas kohta edessä oleva koitos. Koenkin, että on ehkä fiksumpi ajoittaa tää opiskelurumba heti aamuun, jolloin illan voi pyhittää kaikelle muulle. Toinen iso muutos kanssa on joka viikolle suunnittelemani vapaapäivä. Siis ihka oikea vapaapäivä, jolloin en tee mitään. Ajatuksena se on tosi absurdi, mutta tulee varmasti olemaan huippuvalinta. Tähän mennessä ne puoliksi vahingossa pitämät vapaapäivät - jolloin en yksinkertaisesti ole vain jaksanut tehdä yhtään mitään - on kuluneet ahdistuessa siitä, että jotain pitäisi tehdä, ja illalla onkin aivan järjetön morkkis siitä lahnaamisesta. Tää tyyli ei enää todellakaan pääse jatkoon.


Tietty sitten on joitakin viikkoja, jolloin kaaos vaan on vahvasti läsnä ja joille ei vaan osaa laatia aikataulua. Viikolla 16 mennään varmaan puhtaasti oman jaksamisen puitteissa. Ideaalitilanne olisikin, että pystyisin omaksumaan näiden kahden edellisen viikon fiksusti suunnitellun ajankäytön. Välillä kuitenkin on erittäin okei mennä go with the flow-tyylillä - kunhan ei sentään ihan aina.

Onko sulle muodostunut jokin hyvää tapaa erotella duuni ja vapaa-aika?

6 kommenttia

  1. Voin tosi hyvin samaistua tohon ongelmaan, että kotona tehtävät työt jää kummittelemaan mieleen, vaikka oiskin vapaa-aikaa. Se on niin ärsyttävää. Tollanen ihan täydellinen aikatauluttaminen on kyllä varmasti hyvä idea, koska kirjoittamalla asian ylös on antanut itselleen kunnolla luvan olla vapaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tottavie ihan superärsyttävää, että ne tekemättömät työt kolkuttelee takaraivossa koko ajan. Mä oon huomannut tän aikatauluttamisen yllättävän toimivaksi ja viime lauantain vapaapäivä tuntui ihan oikeasti kerrankin jopa vapaalta, kun olin antanut itselleni siihen luvan. Toivottavasti osaan vaan pitää tästä suunnitelmasta kiinni loppukuunkin :-D

      Poista
  2. Samaistun ehdottomasti tähän, että keskeneräiset ja tekemättömät työt ahdistaa ja painaa mieltä, vaikka pitäisi rentoutua. Mulla se on usein myös niin, että sellaiset pikkujutut, kuten tiskit tai sähköpostien lukeminen ahdistaa, jos en oo tehnyt niitä - puhumattakaan niistä isommista koulujutuista. Monenakaan iltana en pysty laittamaan konetta kiinni ennen kymmentä, vaikka oon alottanut hommat jo ennen kasia tai seiskaa aamulla, mutta on ihan hirvee morkkis, jos asioita on tekemättä.

    Mutta oon yrittänyt kovasti sisäistää sitä, että aina on asioita, joita voisi tehdä. Aina voi opiskella jotain uutta, aina voisi työstää uutta blogipostausta, aina olisi jotain siivottavaa kotona. Ja sen kanssa pitäisi vain opetella elämään.

    Mulla on ihana poikaystävä, joka on vähän opettanut mua tästä ahdistuksesta pois. Hänen kanssaan osaankin jo yleensä rentoutua, katsoa rauhassa leffan tai käydä lenkillä ilman, että tiskialtaassa lojuvat tiskit tai työpöydällä kesken oleva oppikirja ahdistaa. Mutta yksin en osaa levätä, vaikka tiedän, että mä tarvitsen sitä.

    Mutta sulla kyllä kuulostaa tosi hyvältä toi uusi tapa, miten oot ajatellut aikaasi käyttää! Pidä kiinni niistä vapaapäivistä ja siitä, että silloin et tee mitään - uskon, että opit siihen pikku hiljaa aina vain paremmin ja stressaat niitä keskeneräisiä juttuja aina vain vähemmän noina vapaapäivinä, vaikka alkuun se voi tuntua hassultakin.

    Olisi kiva kuulla toukokuussa, että miten sulla tää huhtikuu sitten meni! Piditkö kiinni näistä suunnitelmista ja osasitko ottaa rennommin? Miltä susta sitten tuntuu, onko yhtä stressaantunut vai levollisempi olo kuin maaliskuusa oli ollut?

    Ja pakko vielä sanoa, että ihan mielettömän kauniita kuvia ja bujosivuja tässä postauksessa! Sulla on superihana tyyli toteuttaa bujoa, tosi kivaa katseltavaa. Tykkään ihan hirmuisesti sun kaunokirjoituksesta, niin kaunista. Ja noi kukkapiirrokset on superkauniita myös!

    Jos haluat, niin voit käydä lukaisemassa mun postauksen vähän tähän aiheeseen liittyen. Siinä en osaa sanoa mitään selvää keinoa parempaan ajankäyttöön tai siihen, miten olla stressaamatta tekemättömistä jutuista, mutta kerron mun ajatuksia ja kehityskaarta tämän saralla. Linkki siihen tässä:

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/2018/02/laiskuutta-vai-itsestaan-huolehtimista.html

    Mutta kiitos sulle hei ihanasta postauksesta, rehellisistä ajatuksista ja kauniista kuvista! Huippua pääsiäisenloppua sinne ♥

    // Kiia / http://kiiainnanmaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Kiia näin ajatuksen kanssa laadistusta kommentista ♥ Aivan ihana juttu, että poikaystäväsi on noin hyvä tukipilari sulle ja osaa auttaa rentoutumaan - elämässä on tärkeetä olla just sellaisia ihmisiä! Itselleen on ihan äärimmäisen vaikea oppia olemaan armollinen - minä hyvänä esimerkkinä - ja toivon todella, että me osattaisi molemmat vielä joku päivä ottaa välillä vähän iisimmin. Ainainen stressaaminen ja ahdistuminen on tosi kuluttavaa.

      Kiitos kanssa mahtavasti postausideasta! Mun pitääkin laittaa ylös kuun aikana, että miten hyvin olen pystynyt pitämään suunnitelmistani kiinni ja mikä fiilis on vallinnut :) Tää kuukausi tosin tulee olemaan superkiireinen, että tiedän stressaavani ihan hulluna jo nyt, mutta ehkä se ei menisi siihen burn outin partaalla olemiseen :-D Pitää ehdottomasti käydä inspiraatioksi lukemassa tää sun postaus!!

      Iso ISO kiitos vielä bujokehuista ♥ Bujoilu muuten on yks niistä jutuista, jotka auttaa mua rentoutumaan, ja musta on ihanaa luoda jotain kivaa katseltavaa. Nää sivut on munkin mielestä aika onnistuneita ja kukat tuo ihanaa keväistä fiilistä :)

      Poista
  3. Täällä myös yksi, joka samaistuu niin paljon tähän ongelmaan. Vaikeinta mulla on sun tapaan rentoutua silloin, jos kesken on jokin suuri työ eli monta sivua kirjoitettavaa. Toinen mikä pyörii koko ajan mielessä tähän aikaan vuodesta on töiden hakeminen. Koko ajan on sellainen tunne, että pitäisi viilata CV:tä, lähettää uusia hakemuksia tai vähintäänkin selailla duunitorista eri työvaihtoehtoja... Tää sun suunnitelma kuulostaa sen verran hyvältä, että taidan testata sitä itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja kuulla, että sullakin on taipumusta moiseen stressailuun :( Toi on muuten ihan totta, että varsinkin pidemmät raportit ynnä muut on ehkä niitä pahimpia mörköjä, jotka jää alitajuntaan pyörimään. Tuntuu koko ajan, että kyllä sitä nyt voisi vielä sivun-kaksi tehdä, mutta todellisuudessa kun ei jaksa niin ei vaan jaksa. Tuo duunipaikkatuskailu on kanssa ihan kauheeta, mullakin meinasi jo hermot mennä tässä kevään aikana siihen :-D

      Tsemppiä sulle kevääseen ♥

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.